Rovasti Raimo Jalkasen puhe sankarihaudoilla 6.12.2020
Rautalampilaisia kaatui talvisodassa 73, jatkosodassa 117 ja Lapin sodassa kaatui tai menehtyi vielä 11 henkeä, eli yhteensä 201 rautalampilaista Näissä sankarihaudoissa heistä lepää 162 henkeä.
Marsalkka Mannerheimin ensimmäisestä talvisodan päiväkäskyä mukaillen on sankaripatsaaseemme lainattu sanat: ”Kaaduimme kodin, kirkon ja isänmaan puolesta.”
Tänä vuonna viimeinenkin rintamalla palvellut rautalampilainen sotilas on saanut kutsun viimeiseen iltahuutoon. Ainoastaan kaksi rintamalottaa elää enää keskuudessamme täällä Rautalammilla. Kunnia-asiamme on nyt huolehtia heidän sekä kaikkien sotaveteraaniemme puolisoiden hyvinvoinnista. Sama koskee keskuudessamme yhä eläviä sotilaspoikia ja lottatyttöjä.
”Saamme kiittää veteraanejamme, lottiamme ja koko veteraanisukupolvea, että he taistelullaan lunastivat maamme itsenäisyyden” (evl. Markku Puustinen 5.12.2020). Heidän työnsä perinnön vaaliminen on kunniatehtävämme. Sen onnistuminen edellyttää, että ennen muuta kuntamme ja seurakuntiemme johdossa ymmärretään tämän toiminnan merkitys. Mutta se ei riitä. Mukaan on saatava kaikki järjestöt ja yhdistykset, joille kuntamme kulttuuri ja kehittäminen kestävälle perustalle on tärkeää. Vaikka maamme uhkakuvat ovat tänään toisenlaisia kuin talvisodan alkaessa, voimme menestyä taistelussa paremman tulevaisuuden rakentamiseksi jättämällä turhan riitelyn ja yhdistämällä voimamme. Tämän perinnön ja elämänviisauden vaaliminen on kunniavelkamme näissä haudoissa henkensä antaneille.
Tietenkin on huolehdittava kansalaisten maanpuolustustahdosta ja itsenäisyyden turvallisesta toimintamallista. Itsenäisyys ei ole itsestään selvyys. Uhkakuvat ovat myös muuttuneet.
Rintamalla oli itsestään selvyys, että se on niin vahva kuin sen heikoin kohta. Yhä on näin. Heikoimmat keskellämme on otettava vakavasti. Tehtävämme on huolehtia, että heikoillamme on vakaat olot ja turvallinen yhteiskunta. Olisi sokeutta nähdä tulevaisuuden taistelun heikot kohdat vain omassa maassamme. Uudella tavalla uhkakuvat ovat maailmanlaajuisia. Turvallisen tulevaisuuden rakentaminen edellyttää ystävyyttä ja yhteistyötä yli rajojen. Siinä jokainen voi olla mukana. Meidän tulee seistä lujina ja tukea Rautalammillakin kaikkia niitä voimia, jotka vahvistavat kansainvälistä ystävyyttä ja yhteistyötä. Rautalammilla tällaista työtä tekevät jatkuvasti esimerkiksi Suomen Punainen Risti, partio, Lions-Clubit tai vaikkapa seurakunta, kun se tukee eri puolilla maailmaa tehtävää lähetys- ja kehitysyhteistyötä.
Tie jo itsenäisyyden julistamiseen vuonna 1917 ja siitä tähän päivään on ollut pitkä. Vapaussodan aikaisista erimielisyyksistä selviäminen, käydyt sodat, rauhanneuvottelut, sotakorvausten ponnistelut ja jälleenrakentaminen ovat lujittaneet meitä suomalaisia.
Meidän on tärkeää muistaa ja toimia tietoisena siitä, että ”perinne on voimaa” (Kotiseutuliiton tunnuslause 2020). Perinteemme ytimessä on yhä koti uskonto ja isänmaa.
Päätän puheeni Venäjän vallankumouksen 1917 jälkeen Krestyn vankilasta vapautuneen kalterijääkäri Otto Rossin kunniaksi järjestetyssä kansalaisjuhlassa August Jalkasen esittämän runon ”Krestyn miehet” säkeisiin: “Ne olivat miehiä Kalewan maan min käissä ei kiiltäneet kalwat, waan kantoivat muuria rinnassaan mistä kirposi asehet halvat. Ne olivat miehiä Kalevan maan, min woima oli oikeuden uskoja heidän taistossa, aseissaan näkyi Suomen päiwästä rusko.”
