1500-luvun salon raivaajien myötä myös Tukholman kaukainen kuninkaanvalta ulotti kätensä Savon erämaille. Minne nousivat talonpoikien tilat, sinne seurasivat myös kirkko, verovouti ja nimismies.
“Nuo säännöllisesti vuosittain uudistuvat sotamiehen otot olivat niin kammottuja, että nuoret miehet niitä välttääkseen pakenivat salojen kätköihin, joista ne sotilasparvien avulla olivat etsittävät. Nämä samat miehet kumminkin miehen tavalla täyttivät velvollisuutensa kaukaisilla sotatanterilla, jonne heidät lähetettiin.” (osallistuminen kaukaisen kruunun valtapolitiikkaan ei herättänyt innostusta, Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia)
Vuonna 1561 muodostetun Rautalammin hallintopitäjän työksi tuli kaita laajoja uudismaita, jotka käsittivät alueita peräti 27 nykyisestä kunnasta.
Kaskenpolttajien avulla sai Kustaa Vaasa voitettua maata, joka vielä Pähkinäsaaren rauhassa oli merkitty Novgorodille. Rautalampilaisilla ei kuitenkaan ollut aietta suostua mukisematta valtiollisten valtapelien vietäviksi, kun Venäjä ja Ruotsi 1570-luvulla ajautuivat “viisikolmattavuotiseen sotaan”. Uudistilojen, jotka olivat vasta saaneet ankaran maan tuottamaan itselleenkään, harteille lankesi Ruotsinmaalta tulleiden sotajoukkojen kestitseminen näiden kulkiessa seuraavan kahdenkymmenenviiden vuoden aikana kymmeniä kertoja läpi Rautalammin. Lukuisat väärinkäytökset ja talonpoikien itsellisyyden loukkaukset, joihin korskeat ratsumiehet toistuvasti syyllistyivät, johtivat lopulta kapinointiin: Rautalampi olikin yksi nuijasodan keskeisistä syttymispaikoista.
Alkuvuosien kuohuntojen jälkeen olot pitäjässä ja valtakunnassa rauhoittuivat, niin että jo 1600-luvulla olivat uudistusmiehet Pietari Brahen johdolla kehittämässä Ruotsin rajamaita. Seuraavista vuosisadoista tulikin teiden, kirkkojen ja siltojen rakentamisen, uusien peltojen raivaamisen ja taloudellisen toimeliaisuuden aikaa.
